I WILL be beautiful

2009-01-09T09:29:00.000-08:00

"Ethän enää kattelee niit kuvia?"

2008-11-17T10:28:00.000-08:00

Tuntuu että poikaystävä alkaa vihata kaikkia laihoja ihmisiä :/ Seurustelun alkuaikoina se kyl sano ettei varmaan musta olis kiinnostunu jos olisin ollu lihava... ja et se tykkää yleensä hoikista tytöistä. Nyt kuulemma ei oo mitää välii minkä kokonen oon.

"Rakastan sua siitä huolimatta ja sen takia."

Jos oon itekki ihastunu ja palvon laihoja naisia, ni mitä vikaa siinä sitten on?? Ekan kerran ku jäin "kiinni", se kysy et miks kattelet tollasii kuvii? -NO NE ON KAUNIITA.

Pitkään aikaan ei mitään asiasta keskusteltu ja nyt taas...
"ethän enää?"
"en en, lopetathan sä sit pokerin pelaamisen?"

haha, tää on mulle harrastus :D

50

2008-10-28T04:21:00.000-07:00

50kg.

mutta mutta mutta.

Oon treenannu nyt aikas hyvin! pikku lihakset älkää kadotko, tulkaa esiin! :D Ollaan lähössä matkalle, jeij! siellä pitää olla kunnossa notta kehtaa biksuissa hillua.

Nyt on hyvä olla. Paitsi päässä pyörii ruoka. Ylilyönteihin en silti sorru.

-KM kuittaa
Yritän olla vahva :/

Äiti, olenko mä sairas?

2008-10-23T05:22:00.000-07:00

Oon yrittäny alottaa tätä tekstiä jo monta kertaa, enkä tiedä miten päin ja missä järjestyksessä näitä asoita tähän laittaisin. Anteeksi siis jos olen hieman sekava.

Olen taas löytänyt ystäviä. jeij :) Vietän siis paljon viikonloppuja muualla kuin kotipaikkakunnallani, kun moni niistä ei enää täällä asu.

Varsinainen aiheeni on nyt kuitenkin se, että olenko sairas. Onko minulla muka sh. Ystävä- juttu liittyin nyt tähän niin, että melkein joka kerta kun menemme porukalla jollekkin kaverille, ensimmäiset sanat monelta ovat mulle "oletko sä taas laihtunut?", "vitsi sähän kuihdut koko ajan". Ne sanat tuntuu niin ihanilta. Usein vähän säikähdänkin. Vähän aikaa sitten tuli paras "sul on niin ihana kroppa, kaikki vaatteet näyttää niin hyvälta sun päällä", "juteltii tos eilen X:n kanssa että sul on niin upeesti treenattu kroppa". Arvatkaa vaan mikä fiilis!! en tienny miten päin olisin ollu.

Viime vkloppuna meil oli ihan älyttömän hauskaa, mutta silti vertailin tanssilattialla itseäni muihin. En onneksi kavereihini vaan muihin porukoihin joita siellä oli. Ja ihan totta, olin laihimpia, en laihin mutta yksi niistä <3

Ei mulla mitään oo diagnosoitu. Tarkkailen kai aika paljon, ahmin, oksentelen, käytän välillä laksoja ja yritän syödä mahdollisimman terveellisesti. Treenaan älyttömiä määriä, mutta yleensä myös nautin siitä.

Siitä ei ole pitkä aika kun ensi kerran etsin lasiluurangon sivut. Silloin en edes tiennyt kuinka laiha voisinkaan haluta olla! Olin jo jäänyt koukkuun. Joka päivä käyn lukemassa sh sivuja ajatellen että se on ihan normaalia. Olen normaali, koska monet muutkin elää näin. Tästä touhusta saa yllättävän paljon sisältöä elämään :D

En mä ole sairas.

Eihän kukaan tiedä tästä.
Enkä mä laihdu, muut näkee vaan ihan kummia.

Jos luet tätä ja koet olevasi normaali...

oot jo menetetty.

Hyvästi rakkaus

2008-09-27T08:23:00.000-07:00

Nyt kadotan sit sen ainoon asian mikä pitää mut kiinni ihmisissä, normaalissa elämässä, asiassa mitä aina odotan, minkä eteen jaksan tsempata. Olla iloinen ja helvetin vihainen. Asia mihin puol tuntemattomat mut yhdistää. Luulin etten ilman sitä pärjää.

Oon siis joukkue urheilia. Jengi on mulle kaikki kaikessa. Aina oon voinu mennä sinne millä fiiliksellä vaan, eikä mua oo "hylätty". Rakastan sitä raakuutta ja mustelmia. Aina on joku huutamassa ja pakottamassa tekemään asiat paremmin. Samalla pidetään hauskaa ja tsempataan toisiamme.

Voitto, häviö, jäähy, maali. Rakastan kaikkea mitä siihen kuuluu.

Ennen sh:ta urheilu oli mun huume. En voinut montaa päivää olla treenaamatta. Nyt tuntuu että se on vasta kakkonen. Vahva siltikin, pakko saada, etsin sen varmasti jostain uudelleen. En samalla tasolla, ei yhtä vakavasti. Löydän kuitenkin.

Adrenaliini. kaipaan sinua jo nyt <3

-KM

Oikeestaan aika iso luku...

2008-09-11T13:25:00.000-07:00

Joo, tuota. Tätä vähän pelkäsinkin. En mä oikeestaan oo ees yhtään hoikemman näkönen vaikka nyt alle 50 kg pysynytkin. Tää ei voi olla totta. Yks ilta kattelin TAAS itteeni peilistä ja olin aivan varma että oon lihonnu ainakin 2 kg. Siitä sitten astelin vaa`alle... ja kappas siinä seisoi 49.3, eli ei mitään mihinkään suuntaan!! Pursuun vaan omassa pikku idiootti mielessäni!!

Voi helvetin perkele.

Eihän mun bmi kyl ees oo ku 18,3. Just ja just alipainonen eli järjellisen ihmisen mielestä normaali. Eikä edes joka paikassa tota lukua pidetä alipainosena. Pituuttahan mulla oli se mahtavat 164 cm. Vähän kiinnostais laihduttaa tohon 47 kg. Ainut mikä estää, on se että äiti huomaa ja huolestuu.

Oon miettiny et sit kun mennään aina ton avokkini kanssa käymään äitin luona, ni voinhan aina koittaa laittaa päälle mahd. monta kerrosta vaatteita. Nyt kun talvikin tulossa sopivasti :)

Mietinköhän vähän outoja asioita? :\

-KM kuittaa

Nätti

2008-08-29T01:48:00.000-07:00

49kg. Varmasti olen nyt nätti <3

Laiha-olo?

2008-07-23T13:24:00.000-07:00

Mulla tää laihuus tuntuu olevan enemmänkin olotila. Vaikka päämäärä onkin saada numeroita pienenemään. Kaikkein parasta on mennä vaa`alle laihanolon kanssa ja huomata,että on laihtunut. Joskus käy niin että olen laihtunut muutaman kilon viikossa, mutta olo on jotenkin vaan liian täynnä :/ ei auta vaikka vaaka näyttäisi alle 50 kg... Välillä taas tullut muutama kilo lisää ja peili näyttää silti niin kauniilta pieneltä <3>

Muutama hetki sitten oli se ns. läski-olo-kausi ja siksi blogin laitoinkin. Nyt on jonkun aikaa ollut ihan nätti olo, joten ei paljon oo tehny mieli kirjottaakaan. Ja noi kuvat! jos en niitä nää niin tää laihuusvimmakin pysyy paljon pienempänä!!! (siis poissa :D en ajattele halua laihtua, heh)

joskus toivon etten ikinä netistä tälläisiä sivuja olisi löytänytkään.. *huoh*

MUTTA KUITENKIN TÄRKEIN: PAINO OLLUT JO VIIKON 51 KG <3>

(kun pääsen 49 kg:n tavoitteeseen, lopetan, olen onnellinen ja tyytyväinen, kaunis, enkä stressaa niin tyhmästä asiasta kuin painosta, sen lupaan)

kia kiittää ja kumartaa.

Hakunamatata, sana ihana on

2008-07-09T02:22:00.000-07:00

Ihana mekko <3 tänään on jotenkin eikoisen hyvä päivä. Aamu paino 52.5 kg.. wow, ensiviikolla sitten. Vahvatunne että tästä tulee hyvä ilta. Aurinko paistaa, kämppä alkaa olemaan aikas asuttavassa kunnossa.. dippi duppi duu :D

Menin nukkumaan aamu kuudelta ja heräsin klo11, voi kostautua mutta mutta.. Nää blogit on niin koukuttavia <3 + voicelta ja mtv:ltä tuli loistavaa musaa all night!

Nyt voi lähtee pyörähtämään kaupoissa. Alan olla vakkari kalustoa kenkäkaupoissa/-osastoilla. Oon koht kokeillu kaikki tän pikku kaupungin kengät! 1/3 osaa lähtis mukaan jos olis rahaa :)

Vois käydä "aamupalalla" jossain pienessä kahvilassa.. hmm, kahvia. Ja päivän ateriaa odottamaan.

KM kuittaa.

Tärkeämpiä asioita

2008-07-08T16:11:00.000-07:00

Nyt on paino pysynyt samassa muutaman kuukauden. Kun tohon edelliseen tavoitteeseen pääsin, ajattelin “nyt on hyvä”, on avomies, duuni ja yhen vanhan kaverin kanssa ollaan jopa suunniteltu vähän kesäloman viettoa! Sen muutaman kuukauden on ollutkin íhan “nätti olo” kun oon vaatteitakin ostellut :D (yleensä jää vain kenkiin, koska mikään ei näytä hyvältä). Onneksi on voinu nauttii elämästä ja viikon minilomasta. Eikä huolehtia painosta, vaikka tietää sen kohta alkavan taas.

Tänään päätinkin sitten aloittaa kuntokuurin. Body pumpissa kävin aamulla, jonne juoksin lämpäksi (n. 15 min) ja loppu verraksi juoksin vielä saman vartin juoksumatolla ja kävelin kotiin. Huomenna vuorossa spinning. Iltapäivällä tajusin, ettei tää pudotus voikkaa alkaa vielä.. ainakaan ihan kunnolla. On meinaan muutamat biletys keikat edessä, JEIJ! Näitä en kyllä millään halua jättää väliin. NIIN paljoa en tahdo 50:een, joka on välietappi, että alkaisin skippaamaan kavereita.

Suunnittelin näille päiville että yksi isompi ateria saa riittää, muuten pärjätään juomilla. Huomenna mennään pienellä porukalla ensin syömään ja jatketaan sitten siitä iltaa. Ei ole tapana juoda itteeni ihan umpitunneliin, mut silti vähän jännittää jos yritän yhellä aterialla selvitä :/ Pitäis varmaan valita joku ruoka mikä mihin alkoholi imeytyis hyvin? Tulis halvemmaks ku ei tarvis kokoajan ryystää jotain ja silti pysyis mukavis pienis :) onko ideoita? Snägariltä pysyn poissa. Se on helppoa, yleensä niin hiton pitkät jonot eikä pahemmin luulis olevan nälkä. Tanssia pitää ja saa PALJON! siitä mä nautin <3

Aamu, aamu, aamu, se vasta paha. Kaikki lupaukset unohtuu. Aina tekee mieli nugetteja. Nukun siis pitkään. Voisin tehdä jopa ruisleivän valmiiksi jääkaappiin, niin ei tule houkutusta! tai ainakaan olis jaksamisesta kiinni.. heh.
Illalla oli paino 53.3, mutta lihakset on aika paljon varastoinu nyt vettä. Oli meinaa aika kova reeni :P Kahtellaa aamulla uudestaan. Huomenna paljon tekemistä, eli ei pitäis olla vaikeeta.

KM kuittaa.

Miksi minulle tuli tämmöinen?

2008-07-06T23:13:00.000-07:00

Vaikka hoikkat ja todella hoikat naiset ovat mielestäni kauniita, en millään pysty uskomaan että sairaaloinen luiden törröttäminen olisi OIKEASTI kenenkään mielestä nättiä. Voisin jopa väittää, että ihmiset jotka sairastuvat tulavat usein riippuvaiseksi numeroista. Jossain vaiheessa sitä tietää olevansa hyvä, eikä enempää tarvitse laihduttaa.

En itse ole ollut koskaan ylipainoinen, äärirajoilla kyllä (paljon oli lihasta, kun paljon urheilin). silloin kun aloitin painon pudotuksen, en asunut vakituisesti kotipaikkakunnallani. Olin opiskelemassa ja asuin äitini luona vain viikonloppuisin, jos silloinkaan. Viimeisenä vuonna vietin pidempiä aikoja kotipaikassani. Pääsin hiukan lähemmäs vanhoja ystäviäni, joiden kanssa ei paljon tullut oltua yhteyksissä. He huomasivat selvät muutoksen. Riehuva poika-tyttö käyttikin nyt hameita, meikkasi ja laittoi hiuksia. En tiedä vaikuttiko se siihen, etten enää oikein päässyt mihinkään porukkaan sisälle, vaikka aikaisemmin oli ollut hyviä kavereita ympäri kaupunkia..

Silloin olin luvannut itselleni ette 59 kg riittää ihan hyvin. Noh, mitäpä sitä sitten keksisi tekemistä siihen asti että pääsisin sisälle kaveripiiriini, kun ei oikein tuntunut seuraa löytyvän. Urheilukenttä muuttui toiseksi kodikseni ja huomaamatta aloin tarkkailla painoani enemmän ja enemmän. "Vielä kilo niin olen onnellinen". just joo, niin varmaa!

Tässä sitä nyt ollaan. Lopetin "ystävieni" perään vonkaamisen, tulevathan aina kaupungilla nähdessään juttelemaan ja toisinpäin.. se on kai sitten riitettävä. Odottelen luottoystävää jostain maanraosta, jolle voisi kertoa välillä ettei kaikki ole hyvin. Mietin usein että missä kohtaa meni pieleen ja menin ihan sekaisin. En nimittäin muista yhtään mitä ajattelin ruuasta ja syömisestä ennen tätä. En kuitenkaan halua olla mikään luuranko, hyvin hoikka vain :) Jos pääsen tavoitteeseen, Pystynkö lopettamaan siihen? i hope so. Ensin pitää keskittyä olennaiseen.

Nyt lähden kaupungille ostamaan mekkoa, ehkä löydän jokusen ystäväisen matkalla.

Kia kuittaa.

Melkein jopa hauskaa.

2008-07-06T18:48:00.000-07:00

Sh, sitäpä juuri. Keksin sen muutama vuosi sitten, vasta kuukausia taaksepäin löysin netistä kaltaisiani <3 (kiitos teille, vaikka blogini ei menestyisikään, heh).

Sh:ni tuntui niin ihanalta, uudelta, jännitävältä ja vieläpä loistavalta ratkaisulta.. silloin alussa. Kunnes aloin ymmärtämään kuinka paljon se vie aikaa, rahaa ja raastaa ihmissuhteita. Toisin sanoen, kuherruskuukaudet oli ohi. Nyt alkaa jo pelottamaan kuinka paljon voimaa ja tahtoa virtuaalimaailmasta olenkaan saanut lähikuukausien aikana. Jopa niin kovan potkun takalistoon, että oma blogi pystyyn :)

Mitä sitten? Nyt murheet romukoppaan ja tukka putkella tavoitteisiin! Reilu vuosi sitten painoin n. 70 kg. Tarkkaa painoa en tiedä, koska itkin joka kerta kun olin käynyt vaa`alla. Nyt mittarissa 53 kg! Haaveena olisi kevyet 48 kg <3

Toivottavasti se vielä joskus riittäisikin. (alunperin tavoite oli 58 kg)

Nyt olen niin intopiukeena mahtavasta ideasta jonka toteutin, ettei kirjoittamisesta tule mitään :D Eli tästä blogista. Toivottavasti saan kohtalotovereita lueskelemaan jaarituksiani ja murehtimaan unelmia.

Vihdoin voin sanoa, yhdessä ne toteutetaan <3

KM kuittaa.